Citius, altius, fortius

Kuluvan vuoden suurin urheilutapahtuma oli kiistatta Lontoon olympialaiset. Kisat kestivät kolmisen viikkoa ja uusia maailmanennätyksiä ja uusia huippu-urhelijoita nähtiin. Sen lisäksi saimme ihailla useampikertaisia voittajia. Urheilu yhdistää koko maailmaa, vaikka olympialaisissa kilpaillaan toisiaan vastaan. Urheilun suurkuluttajat ovat tänä kesänä saaneet nauttia lisäksi jalkapalloilun EM-kisoista sekä yleisurheilun EM-kisoista. Alammeko olla kylläisiä?

Urheilu herättää voimakkaita tunteita. Niin voiton kuin tappionkin hetkellä. Voittajat palkintopallilla päästävät tunteet valloilleen, mikä ei voi olla koskettamatta meitä katselijoitakin. Myötäelämme kyseistä hetkeä. Samoin kansallisuustunteet ovat nykyään sallittuja kaikkien kansojen kohdalla; eräiden kansojen takavuosien itsehillinnästä on luovuttu. Hyvä näin.

Maanmittauslaitoksen väessä on niin huippu-urheilijoita kuin kuntourheilijoita. On ollut MM-tason urheilijoita kansallisesta tasosta puhumattakaan. Eräillä nykyisillä MM-tason urheilijoilla on vanhempia, jotka ovat laitoksen palveluksessa. Maanmittauslaitos on halunnut tukea työntekijöidensä liikunnallisia harrastuksia ja sen takia järjestämme mm. laitoksen kesä- ja talvikisoja eri lajeissa. Osanottoaktiivisuus vaihtelee lajeittain ja vuosittain. Tärkeintä on kuitenkin se, että me jokainen itsellemme sopivalla tavalla pidämme huolta fyysisestä ja henkisestäkin kunnosta. Pyrimme antamaan tukea siihen. Hyväkuntoisina jaksamme työssä parhaiten.

Työmme sisältö on muuttunut niin, että maastotyön osuus vähenee. Muistan erään topografiystäväni kommentin, kun tapasin hänet muutama vuosi eläkkeelle jäämisensä jälkeen. Kysymykseeni kuulumisista ja siitä mitä oli elämässä muuttunut, hän totesi: ”Nyt vasta ymmärtää, kuinka hyvää aikaa työssäkäyntiaika olikin. Silloin sai jatkuvasti liikkua työaikana ja kunto pysyi hyvänä ikään kuin sivutuotteena. Nyt pitää kuntoilla ihan erikseen.” Näin ne ajat ja tavat muuttuvat.