Yhteiskustannukset kiikarissa

Vanhan sanonnan mukaan sitä saat, mitä mittaat. Loogisesti ajatellen lauseen tulisi täydellisenä kuulua: ”Sitä saat mitä mittaat - ja sitä mitä et mittaa et sitten saakaan”. Mittaamiseen liittyy vakava ongelma, on olemassa helposti mitattavia asioita ja suuri joukko asioita, joiden mittaaminen on joko vaikeaa tai lähes mahdotonta. Euroja, kappaleita ja hehtaareja on helppo mitata, kun taas ihmisen mielessä liikkuvien asioiden mittaaminen on lähes mahdotonta.

Maanmittauslaitoksessa mitattavia yhteiskustannuksia aiheutuu henkilöstö-, talous- ja tietohallintoprosesseista sekä johtamisesta ja toiminnan ohjauksesta. Näiden lisäksi asiakaspalvelu, markkinoinnin ja viestinnän kustannukset lasketaan yhteiskustannuksiin.  Sen lisäksi meillä on joukko muita yhteisiä kustannuksia kuten toimitilavuokrista, laitteiden ja välineiden vaihtovuokrauksesta jne. Mittaamme näitä kustannuksia laitostasoisina yhteiskustannuksina, toimintayksiköiden yhteiskustannuksina sekä laskutettuina tukipalvelukustannuksina.

Maanmittauslaitoksen yhteiskustannusten osuus koko toiminnan kustannuksista oli lähes 30 %, viime vuonna euroina 35,4 milj. euroa. Ei ole siten kysymys mistään pienestä summasta. Osa näistä yhteiskustannuksista on ns. hallintokustannuksia. Hallintokustannuksia tarkastelemme nyt erittäin kriittisesti; siksi meillä on menossa toimitilastrategian toimeenpano, laadunpuutekustannusten pienentämisprojektit, matkustamisen kustannussäästöjahdit, hankintojen keskittäminen, hallinto- ja toimialuerakenneselvitys jne. Näiden toimenpiteiden aiheuttamat ratkaisut näkyvät ja tulevat näkymään arkielämässämme. Tulemme tarkoin mittaamaan yhteiskustannuksiamme.

Asiakas on tyytyväinen on yksi arvomme. Asiakas ei ole työmme keskeyttäjä, vaan hän on sen tarkoitus. Me emme tee palvelusta palvelemalla häntä, vaan hän tekee meille palveluksen antamalla meille siihen mahdollisuuden. Kun tarkastelemme yhteiskustannusten kohdentamista eri tuotteille tai palveluille, myös sisäinen asiakkuus on keskiössä. Kenen toisen toimista aiheutuu minun toimilleni lisäarvoa ja mikä on sen kustannus? Entäs minun ponnisteluistani muille?

Hiusristikko on meille maanmittareille tuttu. Sehän on kiikarin tai kaukoputken okulaarin polttotasossa oleva ohuesta langasta tehty ristikko. Hiusristikko olisi oikeampi käännös Verkon (Reticulum) tähdistön nimelle. Okulaarin tarkennus tapahtuu siirtämällä okulaarin ja hiusristikon muodostamaa kokonaisuutta siten, että kohteesta muodostuu terävä kuva. Olemme aloittaneet muodostamaan terävää tilannekuvaa yhteiskustannuksista. Joudumme todennäköisesti siirtämään eräitä kokonaisuuden osia, kuten okulaarin tarkennuksessa, ennen kuin kuva on riittävän terävä.

Nyt ajattelin keskittyä kiikaroimaan ahvenien onkipaikkoja kolmeksi seuraavaksi viikoksi.

Ressu, Kaustinen ja taiteiden mittaamattomuus

Tunnustan, että olen  sarjakuvien lukija. Päivän lehdestä tulee ehtiä katsoa ainakin suosikkisarjakuvat. Satuin kirjahyllymme sarjakuvakirjojen nurkkaukseen joku päivä sitten. Tenavien sarjakuvalehtiä on tullut kerättyä aika paljon.  Ressu on koira. Ressu on ensimmäisen maailman sodan lentäjäsankari. Ressu on Jakke Jäyhä. Ressu on maailmankuulu asianajaja. Ressu on avaruuslentäjä. Ressu on luisteluvalmentaja. Ressu on muukalaislegioonan kersantti. Ressu on maailman kuulu kirurgi. Eräässä stripissä Ressu on maanmittari. Mestarikoira Ressun urheiluharrastus ei tunne mitään rajoja. -  Ressu on tekijänsä Charles M Schulzin alter ego. Ressu on Shulzille kuin Pikku Myy Tove Janssonille. Vaikka Jaska Jokunen ja Muumipeikko olivatkin lähinnä luojiensa sisintä hahmoa, niin näissä sivuhahmoissa on jotain oleellista.

Ressu kohtasi vuonna 1967 hippilinnun ja tämä lintu sai sitten  nimekseen Woodstock vuonna 1969 pidetyn legendaarisen rockfestiivaalin mukaan. Suomenkielinen nimi Kaustinen on kääntäjä Panu Pekkasen neronleimaus. Tästä pienestä  linnusta tuli Ressun uskollisin ja hellyttävin ystävä.

Kesä ja erityisesti heinäkuu on erilaisten musiikkifestivaalien aikaa.  On Kaustisen kansanmusiikkijuhlia, Savonlinnan oopperaa, Porin Jazzia, Tuska-festivaalia, Seinäjoen tangomarkkinoita, Puisto bluesia, Avantia, Kuhmon kamarimusiikkia jne.  On runsauden pulaa. Viikonloppuja on vain liian vähän. Samanaikaisesti  toistasataa kesäteatteria esittää näytelmiään joka niemessä ja notkelmassa, taidenäyttelyjä on paikat pullollaan ja  maailman- tai vähintäänkin suomenmestaruudesta mitellään mitä erilaisimmissa kulttuuririennoissa, kuten tarinaniskennän mestaruudesta  Kärsämellä.

Meitä maanmittauslaitoslaisia on nykyisin lähes pari tuhatta. Joukostamme löytyy osaamista myös taiteen tuottamiseen. Olen tavannnut monta mittalaitoslaista itselleni mitä yllättävimmissä  tapahtumisssa esiintyjänä, kirjoittajana, kuvataiteilijana,  järjestelijänä, organisaattorina. Meissä on runsasta osaamista.  Ja näin on ollut aiemminkin. On hienoa, että ihminen käyttää  taiteellista luovuuttaan ja tuo sen julki muiden iloksi. Kannustan.

Ressun itseluottamus on rajaton myös kirjallisuuden alalla. Se haaveilee loputtomasti kirjallisesta maineesta ja ainakin se teki kuolemattomaksi englantilaisen kirjalilija Edward Bulwer-Lyttonin vuonna 1830 kirjoittaman Paul Clifford –romanin alun: ”Oli synkkä ja myrskyinen yö...”.  Valitettavasti kustantajat eivät milloinkaan innostuneet Ressun kirjallisista taipumuksista.

Elmer Diktonius on todennut, että ”antaa oppineiden kiistellä taiteen tarkoituksesta ja päämäärästä. Meille riittää toteamus: taide on hetkien suuri syventäjä”. Niinpä.