Sovitaanko näin?

Maanmittauslaitoksen toiminnassa pannaan hyvin usein toimeen asianosaisten solmimia sopimuksia. Kysymys voi olla kiinteistövaihdannasta, kulkemisen järjestämisestä, korvauksista, aineistojen yhdistämisistä jne. Viranomaisina toimitusten yhteydessä joudumme arvioimaan, onko sopimus ollut laillinen tai kohtuullinen kaikkien osapuolten kannalta. Annamme suojaa kaikille kolmannen miehen roolissa.

Sovinnossa eläminen on yksi ihmisen haastavimmista tavoitteista, mutta arvona kuitenkin sellainen, jonka perään kaikki halajavat. Sovinto on määritelty dialogiseksi prosessiksi persoonien välillä, se on kohtaamista kasvoista kasvoihin. Sen takia sovinnossa oleminen mahdollistaa yhdessä toimimisen, yhteistyön tekemisen. Sovinnonteko ja sovinnossa eläminen vaatii meiltä paljon ponnistuksia. Ajatellaanpa vaikka Beatlesia. John Lennon ja Paul McCartney olivat neroja, kirjoittivat vuosituhannen musiikkia ja olivat muita askeleen edellä. He eivät kuitenkaan tainneet sopeutua toisissaan tapahtuneisiin muutoksiin. Kaksikko riitaantui. Beatles hajosi. Yksin kummankaan luovuus ei päässyt samalle tasolle kuin yhdessä. John Lennon ei tainnut viimeisten vuosien aikana saada mitään aikaiseksi. Paul McCartneyn lyriikka kävi typerämmäksi ja melodiat tavanomaisimmiksi.  Olisiko maailma monta kaunista laulua rikkaampi, jos herrat olisivat voineet käsitellä erimielisyyksiään ja antaa tilaa toistensa erilaisuudelle?

Me tavalliset kolmosen ratikan pysäkin tallaajat emme osaa säveltää yhtä hyvin kuin Lennon ja McCartney, mutta osaamme muuten vain riidellä tyhjän takia.  Aivan kuin emme osaisi sitä tehdä luonnostamme, annetaan sille mallia tositelevisioviihteellä. Big Brotherit, Fuengirolat, Miljonääriäidit ja muut pudotuspelit, joissa nuoret ihmiset itkevät kameroiden edessä. Maailmassa on paljon sellaista, missä ei todellakaan ole mitään ihailemista! Toisten ihmisten vähätteleminen ja halveksunta on alhaista.

Luin äskettäin tarinan, jossa joku tahtoi tietää, kuka on Jumalan silmissä kaikkein esimerkillisin ihminen. Hän ei ollut äiti Teresa, piispa tai jatkuvasti suuria ajatuksia ajatteleva filosofi tai askeetti. Kysyjän hämmästykseksi esimerkillisin ihminen oli tavallinen perheenisä, joka pyyhki aamupuuron rippeitä suupielestään ja kiiruhti viemään lapsiaan päivähoitoon töihin mennessään. En muista perusteluja, mutta varmasti saman valinnan kohteena olisi voinut olla hänen vaimonsa.  -  Veikko Lavi riimitteli laittamattomasti taannoin, että jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Keisarillinen asetus 5.5.1848 sanoi, että ”virkamiesten pitää ylipäin olla toisillensa avullisia”.

Arvo

1734 vuoden laki, hyvä tuomari ja selkeä kieli

”Kaikkivaltiaan Jumalan ja hänen pyhän tahtonsa luonnollinen tunteminen on kaikkien ihmisten sydämiin niin syvälle kirjoitettu, ettei vielä ole tavattu yhtäkään kansaa, joka on julennut tunnustaa olevansa ilman Jumalaa ja lakia. Päinvastoin ne kaikki yksimielisesti ovat perustaneet yhteiselämänsä ja menestyksensä jumalanpalvelukseen ja lakiin. Vaikka kansat sittemmin ovat Alkuasettajan oikeasta tarkoituksesta poikenneet, todistavat kuitenkin niillä tavatut laitokset niiden olleen vakuutetut molempien välttämättömästä  tarpeellisuudesta. Edellinen ei ole ihmisen ehdonvallassa, vaan heidän täytyy välttämättömästi pysyä siinä, minkä Kaikkiviisas asettaja on määrännyt, mutta yhteiskunnan turvallisuutta ja parasta tarkoittavan säätämyksen on hän jättänyt terveelle järjelle ennen mainitulla perustuksella vahvistettavaksi, määrättäväksi ja muutettavaksi.”

Nämä sanat, joilla kuninkaallisen majesteetin ja valtakunnan kansliakollegion esipuhe 1734 vuoden lakiin alkaa, kuvaavat sangen sattuvasti sitä oikeuskäsitystä, jolle 1734 vuoden laki oli laadittu. Laki on jumalallista alkuperää, siihen perustuu sen sitova voima, mutta sen säätäminen kuuluu kansalle.

Vuoden 1734 laki sisälsi alun perin yhdeksän kaarta, joista viimeisimmät osat kumottiin 2000-luvun tienoilla.  Myös osa meistä nykyisistä maanmittareista sai soveltaa 1734 vuoden lakia tietyiltä osin arkisessa toimitusinsinöörin työssämme.

Voin vain ihailla lain sisältöä ja niitä universaaleja oikeusperiaatteita, jotka kantoivat ja olivat päteviä täysin agraarisen yhteiskunnan ajalta teollisen yhteiskunnan kehitysvaiheen kautta tietoyhteiskunta-aikaamme. Vieläpä kolmen valtakunnan aikana! Voimmeko ajatella, että meidän aikanamme säädetyt lait kestäisivät esimerkiksi 2260-luvulle saakka? Vaikka ne kuinka taitavasti on ensiksi säädetty EUn alueella yhteisön direktiiveiksi ja sitten kansalliseksi lainsäädännöksi eduskunnassamme.

On sanottu, että 1734 vuoden laille oli ominaista sen kansantajuisuus ja erinomainen käytännöllisyys. Se luotti enempi tulkitsijaansa kuin yksityiskohtaisten oppisääntöjen osoittamiseen, hyvin tietäen, että ”hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaiken kohtuuden mukaan” ja toiselta puolen ”missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan”.

Kun joskus lukee eri direktiivien sisältöä, kysyy itseltään, onko tämä ensinkään sitä kieltä mitä minä luulen sen olevan ja toisaalta: mitä ihmettä tässä yritetään säännellä. Ainakaan se ei ole aina kansantajuista. Toivoa sopii, että lainsäätäjät ovat tajunneet sen sisällön sitä hyväksyessään.