Tunnustan, että olen sarjakuvien lukija. Päivän lehdestä tulee ehtiä katsoa ainakin suosikkisarjakuvat. Satuin kirjahyllymme sarjakuvakirjojen nurkkaukseen joku päivä sitten. Tenavien sarjakuvalehtiä on tullut kerättyä aika paljon. Ressu on koira. Ressu on ensimmäisen maailman sodan lentäjäsankari. Ressu on Jakke Jäyhä. Ressu on maailmankuulu asianajaja. Ressu on avaruuslentäjä. Ressu on luisteluvalmentaja. Ressu on muukalaislegioonan kersantti. Ressu on maailman kuulu kirurgi. Eräässä stripissä Ressu on maanmittari. Mestarikoira Ressun urheiluharrastus ei tunne mitään rajoja. - Ressu on tekijänsä Charles M Schulzin alter ego. Ressu on Shulzille kuin Pikku Myy Tove Janssonille. Vaikka Jaska Jokunen ja Muumipeikko olivatkin lähinnä luojiensa sisintä hahmoa, niin näissä sivuhahmoissa on jotain oleellista.
Ressu kohtasi vuonna 1967 hippilinnun ja tämä lintu sai sitten nimekseen Woodstock vuonna 1969 pidetyn legendaarisen rockfestiivaalin mukaan. Suomenkielinen nimi Kaustinen on kääntäjä Panu Pekkasen neronleimaus. Tästä pienestä linnusta tuli Ressun uskollisin ja hellyttävin ystävä.
Kesä ja erityisesti heinäkuu on erilaisten musiikkifestivaalien aikaa. On Kaustisen kansanmusiikkijuhlia, Savonlinnan oopperaa, Porin Jazzia, Tuska-festivaalia, Seinäjoen tangomarkkinoita, Puisto bluesia, Avantia, Kuhmon kamarimusiikkia jne. On runsauden pulaa. Viikonloppuja on vain liian vähän. Samanaikaisesti toistasataa kesäteatteria esittää näytelmiään joka niemessä ja notkelmassa, taidenäyttelyjä on paikat pullollaan ja maailman- tai vähintäänkin suomenmestaruudesta mitellään mitä erilaisimmissa kulttuuririennoissa, kuten tarinaniskennän mestaruudesta Kärsämellä.
Meitä maanmittauslaitoslaisia on nykyisin lähes pari tuhatta. Joukostamme löytyy osaamista myös taiteen tuottamiseen. Olen tavannnut monta mittalaitoslaista itselleni mitä yllättävimmissä tapahtumisssa esiintyjänä, kirjoittajana, kuvataiteilijana, järjestelijänä, organisaattorina. Meissä on runsasta osaamista. Ja näin on ollut aiemminkin. On hienoa, että ihminen käyttää taiteellista luovuuttaan ja tuo sen julki muiden iloksi. Kannustan.
Ressun itseluottamus on rajaton myös kirjallisuuden alalla. Se haaveilee loputtomasti kirjallisesta maineesta ja ainakin se teki kuolemattomaksi englantilaisen kirjalilija Edward Bulwer-Lyttonin vuonna 1830 kirjoittaman Paul Clifford –romanin alun: ”Oli synkkä ja myrskyinen yö...”. Valitettavasti kustantajat eivät milloinkaan innostuneet Ressun kirjallisista taipumuksista.
Elmer Diktonius on todennut, että ”antaa oppineiden kiistellä taiteen tarkoituksesta ja päämäärästä. Meille riittää toteamus: taide on hetkien suuri syventäjä”. Niinpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti