Joulupuita on rakennettu ja haettu monella tapaa

Kuulin männä viikolla, että Ylä-Lapin alueella joulupuuna on mänty, kun kuusia ei niin pohjoisessa enää kasva. Inarin entinen kirkkoherra kertoi, kuinka hän Inarissa  lähes kymmenen vuoden asumisen jälkeen muutti etelään ja kuinka perheen lapset parahtivat itkuun, kun kotiin ei enää tuotukaan tuttua joulumäntyä, vaan kuusi. Ei kuulema tuntunut lainkaan joululta, kun joulupuuna oli vieras kuusi.

Suomessa myydään vuosittain noin 750 000 - 800 000 joulukuusta ja kuusikaupan arvo on noin 40 miljoonaa euroa. Jos ajatellaan että kuusia istutetaan keskimäärin 1800 kpl/ha ja kaikki kasvaisivat myytäviksi joulukuusiksi, niin avohakkuualueen pinta-ala olisi lähes 450 hehtaaria. Melkein keskikokoisen uuden yhteismetsän pinta-ala. Sekin on selvitetty, että karkeasti joka toinen joulupuu on omasta tai tutun metsästä, loput ovat ostettuja.

Olin toisella kymmenellä ja minun tehtäväkseni lankesi kuusen haku pihametsästä. Olin muka ovela  ja ajattelin nuukailla hakemalla kuusen naapurin puolelta metsää.  Kahlasin syvässä lumessa ja vasta tovin kierreltyäni löysin mieleisen latvakuusen. Eikun kaataman isohkoa kuusta, josta  ottamaan runsas käpyinen latva joulukuuseksi. Työ oli tuskallista, mutta lopulta kuusi oli oikean mittainen joulupuuksi. Sitten raahaamaan hangessa. Vihdoin vikkelästi maantielle jäljet peittäen ja kohti kotia, kuusi olalla. Pihametsämme kohdalla seisahduin. Kuulin meidän metsästä kalketta ja ähinää. Naapuri tuli metsästämme kuusi olalla! Puntit olivat tasan.

Opiskeluaikana osa kurssiamme myi joulukuusia rahoittaakseen suunniteltua opintomatkaa.  Käsityksemme ostajien joulupuiden laatutietoisuudesta koki kolahduksen jo ensimmäisenä myyntipäivänä. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että eräältä hakkuualueelta keräämämme latvakuuset olivat varsinaisia ”luuskia”, jotka herättivät lähinnä sääliviä katseita. Muutimme nopeasti myyntistrategiaamme ja kerroimme myyvämme ns. vaihtoehtokuusia: biodynaamisesti viljeltyjä ”luomukuusia”.  Tämä puri jo 80-luvun alussa. Saimme ainakin sympatiaa ja kunnioitusta ekologisuudesta; taloudellisesti parhaiten pärjäsimme sillä, että kannoimme ammattimyyjien myymiä kuusia ostajien koteihin, kun taksit kieltäytyivät niitä kuljettamasta.

Joulu on Suomessa perinteinen perhejuhla. Viettäkäämme sitä perinteitä kunnioittaen. Olipa ne sitten kussakin tapauksessa milllaisia hyvänsä. On tärkeää saada hyvä mieli. Kuusen luvattomalla ottamisella ei saa hyvää mieltä.

Miksi sytytän kynttilän huomenna?

Joulukuun kuudentena päivänä 1917 Suomen eduskunta hyväksyi senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman itsenäisyysjulistuksen. Svinhufvudin johtaman porvarillisen senaatin antama itsenäisyysjulistus hyväksyttiin äänin 100 - 88, porvarien 100 äänellä sosialistien 88 ääntä vastaan. Joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Asiasta päätti Valtioneuvosto ja päivästä tuli vapaapäivä valtionvirastoissa, kouluissa ja tuomioistuimissa. Vasta vuonna 1929 päivä säädettiin lailla yleiseksi palkalliseksi vapaapäiväksi. Vuonna 1937 säädettiin laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä. Sen mukaan itsenäisyyspäivän tuli olla palkallinen vapaapäivä tai missä se ei ole mahdollista, on maksettava korotettua palkkaa kuten sunnuntaityöstä.

Vietämme itsenäisyyspäivää monin juhlallisuuksin. Yksi suomalaiskansallinen tapa on kynttilöiden poltto. Tapanamme on sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää. Mistä kynttiläperinne on lähtöisin? Sitä ei itse asiassa oikein taideta tietää. Yhden teorian mukaan kynttilöiden poltto pohjautuu Ruotsin valtakunnan aikoihin. Kynttilät sytytettiin sen mukaan ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Suomen suuriruhtinaanmaan aikana kynttilöitä olisi poltettu keisarin ja hänen perheensä kunniaksi. Sortovuosina kynttilöitä poltettiin J.L. Runebergin päivänä helmikuun viides vastalauseena venäläistämistä vastaan. Kahden rinnakkaisen kynttilän polttoa samalla ikkunalla on pidetty myös ns. etappijääkäreiden tapana merkitä suojatalo, jossa Saksaan jääkäriksi aikova saattoi yöpyä luotettavassa paikassa.

Vakituinen perinne kynttilöiden polttamisesta ikkunalaudalla tuli vuonna 1927, kun Itsenäisyyden Liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi klo 18 - 21. Nykyään poltto lopetetaan jo klo 20.

Elämme adventinaikaa. Yksi Suomen kauneimmista toreista adventinaikaan on Senaatintori Helsingissä. Valtioneuvoston linna, yliopistorakennukset sekä muut toria kiertävät rakennukset varustetaan kynttilöillä joka ikkunan osalta. Pimeässä talvi-illassa näky on henkeäsalpaavan kaunis; muulloinkin kuin itsenäisyyspäivänä.

Perheellämme on tapana polttaa kahta kynttilää ikkunalla itsenäisyyspäivän iltana. Haluan kunnioittaa jo edesmennyttä isääni ja muita sodan käyneitä veteraaneja, jotka parhaassa nuoruusiässään puolustivat isänmaataan ja antoivat meille, heitä seuraaville sukupolville, mahdollisuuden parempaan elämään. Heitä isänmaan puolustajia oli yli puoli miljoonaa, joista 88 000 ei päässyt koskaan takaisin kotiin. Heille haluan sytyttää kynttilän itsenäisyyspäivän aamuna sankarihaudalle.

Kohti kovenevia aikoja

Syksyn aikana olemme saaneet kuulla teollisuudesta ikäviä uutisia. Yritykset ovat lomauttaneet ja irtisanoneet tuhansia työntekijöitä. Suomen talous on vientiriippuvainen. Elektroniikkateollisuutemme sekä metsä-ja konepajateollisuutemme tilauskirjat ovat ohentuneet. Muutama hyvä uutinen on tosin tullut telakkateollisuudesta. Talousviisaat ennustavat, että uuden kasvun alku on aikaisintaan ensi keväänä. Ei ole helppoa naapureillakaan. SAS:n kehno tilanne osoittaa, kuinka heikosti valtaosa lentoyhtiöistä voi. On vaikea uskoa, että muutaman kympin lipunhinnalla Suomesta Eurooppaan kuljettavat yhtiöt voivat kilpailussa mitenkään kannattavasti pärjätä.

Talvi saa ja olot kylmenee. Suomen vientiteollisuus piiputtaa pahasti. Suomen kansantalouden olennainen haaste, teollisuuden kilpailukyky vaatii toimenpiteitä. Teollisuudesta on viime vuosina kadonnut 60 000 työpaikkaa. Suuren osan kadosta selittää metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden tuotannon lakkautukset ja väen vähennykset, mutta moni muukin vienti vetää heikosti.

Talousviisaat ovat tuoneet julki keinoja, joilla yritykset nostetaan ylös suosta. Meitä julkishallinnossa toimivia koskee muun muassa seuraavat teesit: Hajota vanhaa tarkoittaa että ”julkinen talous tehokkaaksi, työtavat järkeviksi”. Ota riskiä tarkoittaa että ”kasvata nuoret yrittäjiksi eikä julkisen talouden pumpuliin”. Tutkijat töihin tarkoittaa, etää ”yliopistojen pitäisi siirtää soveltavaa tutkimusta niin pienten kuin suurten yritysten kylkeen ja sisälle”. Näitä teesejä riittää enemmältikin, mutta lausutut esimerkit osoittavat osittain kylmää kyytiä asenteissakin.

Yksin on vaarallista olla kylmässä maailmassa. Suomalaiset ovat pärjänneet hyvin kansainvälisissä kilpailukykyvertailussa viime vuosina; taisimme olla tuoreimmassa kolmanneksi paras. Meillä on perusrakenteet kunnossa. Yhdessä toimiminen on ollut vahvuutemme vaikeina aikoina. Yhteen hiileen puhaltaminen saa lämmön nousemaan. Nyt kun olemme selkeästi taas menossa taantumaan, meillä tulee olla kansallista malttia.

Maanmittauslaitos on omalta osaltaan lähtenyt uudistamaan julkishallinnon rakenteita, yksinkertaistamaan organisaatiotaan ja toimintarakenteita; on avannut tietojaan maksuttomaan käyttöön yritystoiminnan edellytysten parantamiseksi ja kouluttaa henkilöstöään uusille tarvittaville oppimispoluille. Jos mitään merkittävää ei itse tehdä, tekee sen joku ennen pitkää.

Miksi tuottavuuden kasvu on tärkeää?

Tuottavuus on taloustieteessä tuotannon tehokkuuden mitta. Tuotanto on aina prosessi ja sen tuottavuutta mitataan tuotoksen ja panoksen suhteella tuotos/panos. Tuotannon kehittämisen seurauksena tuotos/panos -suhde eli tuottavuus kasvaa ja tuotannossa saadaan enemmän aikaan vähemmällä. Kun tuotannossa saadaan aikaan enemmän vähemmällä, taloudelliseen yhteisöön syntyy lisätuloja. Tuottavuuden kasvu merkitsee siis lisätuloja yhteisölle ja yhteisössä saavutettu korkea tulotaso on seurausta onnistuneesta tuottavuustyöstä. Korkeampi tulotaso johtaa suurempaan tarpeiden tyydyttämisen asteeseen, jota yleisesti pidetään hyvinvoinnin tärkeänä mittana. Julkisessa tuotannossa tuottavuus tarkoittaa mitä tarpeen tyydytystä saadaan käytetyillä tuloilla.

Kansakunnan pääasiallisena tavoitteena on tuottaa korkea ja kasvava elintaso kansalaisilleen. Tavoitteen saavuttaminen ei riipu hämärästä ”kilpailukyvyn” käsitteestä, vaan kansakunnan resurssien eli työvoiman ja pääoman käytön tuottavuudesta. Tuottavuus on pitkällä aikavälillä maan tärkein osatekijä, koska se vaikuttaa suoraan kansantuloon.

Suomalaisten elintaso on sadassa vuodessa kasvanut 12-kertaiseksi, kun elintason mittarina on kansantuote asukasta kohden. Tämä elintason kasvu on saatu aikaan tekemällä työtä, mutta itse asiassa vähemmällä työllä. Asukasta kohden tehtyjen työtuntien määrä on nyt alhaisempi kuin 100 vuotta sitten. Selitys tähän on siinä, että työn tuottavuus on kasvanut 14-kertaiseksi. Yhden työtunnin ansioilla saadaan siis 14 kertaa niin paljon palveluja kuin sata vuotta sitten. Esimerkki kuvaa, miten elintason kasvu syntyy tuottavuuden kasvusta.

Tilastokeskus on tuottanut valtion tuottavuustilastoja vuosittain, mutta ei tänä vuonna. Nyt sain kuitenkin kuulla, että jatkossa kaikki valtion virastot ovat osa Valtion tuottavuustilastoa, jonka Tilastokeskus tuottaa jatkossakin. Eräänä keskeisenä kehittämistavoitteena on ollut tuottavuusseurannassa tarvittavien tietojen tuottaminen osana valtion tulostavoitejärjestelmää. Kaikki suoritetiedot tuotettaisiin osana Valtiokonttorin raportointijärjestelmää eikä erillistä tilastokeruuta tarvittaisi.

Me Maanmittauslaitoksessa kannatamme tuottavuuden mittaamista. On ilahduttavaa, että Tilastokeskus ottaa asian taas hoitaakseen. Kiitos. Tarvitsemme mittareita, joilla seuraamme saammeko aikaan enemmän vähemmällä. Maanmittauslaitoksen organisaatiouudistuksen eräänä tavoitteena on tuottavuuden parantaminen. Tuottavuushyödyt koituvat paitsi asiakkaillemme myös omalle organisaatiollemme.

Olemme pitkään olleet tuottavuuden kasvussa valtionhallinnossa keskimääräistä paremmalla kasvu-uralla. Lähes hokeman oloinen 2 % tuottavuuden kasvu on pystytty ylittämään ja näen, että meidän tulee pyrkiä kestävään 3 - 4 %:n tuottavuuden kasvuun tällä vuosikymmenellä. Tämä antaisi Maanmittauslaitokselle tarvitsemaamme liikkumatilaa. Tähän pääsemme toimintamme jatkuvalla kehittämisellä ja kaikissa kehittämisprojekteissa tulee olla tuottavuuden kasvu yhtenä keskeisenä tavoitteena. Fiksuilla toimintaprosesseilla, uuden teknologian oikea-aikaisella hyödyntämisellä ja uudenaikaisilla tietojärjestelmillä saamme enemmän aikaan vähemmällä. Huolehtikaamme yhdessä jatkuvan kehittämisen linjasta.

Kun mikään ei koskaan toimi

Amerikkalaiskoomikko Louis CK hämmästeli sitä, että miten ihmeellistä teknologia nykyään onkaan ja sitä, että miten kukaan ei ole tyytyväinen. Monet meistä ovat eläneet sen ajan, jolloin puhelimet olivat seinässä kiinni ja niissä oli pyöritettävät numerolevyt. Nykyinen kännykkäkäyttäjä hakee tietoa älypuhelimellaan ja odottaa, että tiedon tulisi tulla sillä samalla siunaamalla. Kun ei heti tule, mikään ei koskaan toimi. On helvetin huonoa palvelua. Odota sekunti. Viesti menee valon nopeudella avaruuden läpi, anna sille sekunti aikaa, muistuttaa koomikko.

Kun ajatellaan miten teknologia on kehittynyt viime vuosina, tuskin kukaan haluaisi palata menneeseen aikaan. Mekin mittaisimme nauhalla, piirtäisimme kartat käsin ja värittäisimme ne vesiväreillä. Otteet kirjoittaisimme lomakkeille käsin tai koneilla. Tekemistä olisi, mutta tuskin kaipaamme aikaan menneeseen. Ehkä meidän pitäisi sittenkin iloita siitä kehityksestä, mitä on tapahtunut ja vähän paremmalla maltilla lähestyä uusien palvelujen vastaanottoon ja odotuksiin. Ammattitaitoa on myös ymmärtää uuteen liittyvät vaikeudet ja välittömät korjaustarpeet. Tulossa lienee entistä hämmästyttävimpiä ja ilahduttavampia palveluita, mutta niin autuaaksi maailma tuskin koskaan menee, että virheistä päästäisiin kokonaan eroon.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Apple julkaisi uuden version karttaohjelmasta iPhonen ja iPadin iOS-käyttöjärjestelmässä. Uudessa versiossa ei ole enää Googlen karttaohjelmaa, koska yritysten välit lienevät viilentyneet. Kerrotaan, että Applen palvelu kärsi lastentaudeista: kaupunkeja oli kadonnut tai muuttanut nimeään, pellot muuttuneet lentokentiksi, Vapaudenpatsas oli kadonnut ja muuta pientä. Oli siis virheitä, jotka sittemmin korjattiin. Meillä itsellämme on myös kokemuksia tällaisesta ja ensi vuonna lanseeraamme taas uusia palveluja. Yritetään mennä maltilla.

Kaikki kunnia kärsivällisille kehittäjille ja palvelujen tukihenkilöille. Olette jaksaneet tehdä suurenmoista työtä. Toivottavasti jaksatte kestää myös meitä malttamattomia käyttäjiäkin.

Onko sukupuolella väliä?

Itä-Suomen yliopistolehdessä Saimassa on artikkeli, jossa kerrotaan, että yhdysvaltalaisessa mediassa isojen yhtiöiden naisjohtajia käsitellään kovasanaisemmin kuin heidän miespuolisia kollegoja. On havaittu, että kansainvälisesti yleisimminkin naisjohtajat joutuvat mediassa kovan arvioinnin ja arvostelun kohteeksi.

Suomessa on eräässä tutkimuksessa pyydetty kauppatieteen opiskelijoita kirjoittamaan arviointitarinoita mies- ja naisjohtajista. Molempien johtamisominaisuuksia tarkasteltiin hyvin myönteisesti. Professori Päivi Eriksson Tampereen yliopistosta kertoi, että yllättävää tutkimuksessa oli se, että opiskelijat ymmärsivät miesjohtajien negatiivisia tunteenpurkauksia ja katsoivat, että he toimivat tilanteissa kovan paineen alaisina. Tarinoissa kerrottiin naisjohtajista, jotka olivat hyviä asiajohtajia, tiukkoja ja johdonmukaisia työssään. Naisjohtajia kuvattiin jopa hyvin maskuliisina. Opiskelijat pitivät miehiä luontaisina johtajina, jotka onnistuneesti yhdistävät maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä työssään.

Tampereen yliopiston naistutkimuksen yksikön johtaja professori Eriksson toteaa, että miehet ja naiset toimivat johtajina loppujen lopuksi varsin samalla tavalla. Keskeisempää tutkimuksissa olisi hänen mielestään tarkastella sukupuolten sisäisiä eroja kuin keskittyä sukupuolten välisiin eroihin. Toisaalta sukupuoleen liittyviä kysymyksiä on pidettävä esillä ainakin niin kauan, kun naisten euro on 80 senttiä eikä yritysten ylimmässä johdossa ja niiden hallituksissa ole nykyistä enempää naisia.

Meillä Maanmittauslaitoksessa on tasa-arvosuunnitelma, jota pyrimme noudattamaan kaikessa toiminnassamme. Naisten osuus henkilöstön kokoaismäärästä on noin 55 % ja miesten 45 %. Johtajista naisia noin 25 % ja miehiä 75 %. Esimiehissä suhdeluku lienee samaa luokkaa. Matkalla kohti tasa-arvoisempaa johtamis- ja esimiehisyysjakaumaa on tässä meillä haasteita tällä vuosikymmenellä.

Sirkka Liakka (1908–1999) oli maanmittausalan uranuurtajia. Hän valmistui Suomen ensimmäisenä naisena maanmittausinsinööriksi 1931 ja oli Pohjoismaiden ensimmäinen kenttätöissä työskennellyt naismaanmittari. Kymen läänin lääninmaanmittausinsinööriksi hänet valittiin 1955. Maanmittausalan korkeakouluopiskelijoista on edelleen enemmistö miehiä, mikä näkyy myös alamme johtajien ja esimiesten sukupuolijakaumassa, mutta muutoksen tuulet ovat jo näkymässä.

Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa Johdon Foorumissa mm. Saku Tuomista teemasta ”onko johtamisessa luovuudelle tilaa”. Hän kertoi lisäksi miesten ja naisten osallistumisaktiivisuudesta erityyppisissä seminaareissa. Jos on kysymys uusimmissa teknologisista ratkaisuista ja niiden käyttöönotosta osallistujista yli 75 % on miehiä. Jos on kysymys toiminnan innovaatiosta sukupuolijakauma on 50/50. Jos on kysymys luovuudesta osallistujista 80 % on naisia. Ja jos seminaarin teemana on onnellisuus, naisten osuus on 100 %. Voi meitä onnettomia miehiä!

Lujuutta ja luovuutta

World Design Capital Helsinki -vuosi alkaa kääntyä lopuilleen. Helsinki on juhlinut myös pääkaupunkiutensa 200-vuotisjuhlaa tänä vuonna. Väestörekisterikeskus julkaisee vuosittain taskukalenterin kokoisen tilaston väestön jakautumisesta eri ryhmiin niin alueellisesti, ikäpyramiideittain kuin monella muullakin eri näkökulmalla jaoteltuna. On kiistaton tosiasia, että pääkaupunki ympäristöineen on kasvanut kansakunnan veturiksi. Ja kasvu jatkuu mikäli uskomme maakuntaliiton ennustuksiin kasvuvauhdista seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana, ja miksi emme uskoisi. Onneksi olkoon Helsinki!

Luin jostain lehdestä taiteen kunniatohtoriksi promovoidun muotoilija, keraamikko ja taiteellinen johtaja Anu Pentikin 70-vuotishaastattelun.  Haastattelussa hän toteaa, että design ja kyky nähdä kauneutta ympärillään vaikuttavat koko ihmisen hyvinvointiin. Kuusankoskelta Posiolle muuttanut taiteilija todistaa, että ihmisen ei tulisi koskaan kadottaa kykyä nähdä kauneutta, sillä samalla ihmiseltä häviää tärkeä positiivisuuden lähde. Pentikille henkinen hyvinvointi on tärkeää, ja hän saa voimaa läheisistä ihmisistä, hyvästä yhteistyöstä, luonnosta ja ennen kaikkea positiivisesta elämänasenteesta. Se on kannatellut myös vaikeina aikoina, eikä ole ollut vain naiivia muodikasta sanahelinää: myös silloin kun yrityksen kanssa on oltu veitsi kurkulla.

Pentik kertoi myös luovuudesta: ”Luovuudessa ei ole mitään ihmeellistä, mutta se ei synny itsestään, sitä täytyy harjoittaa ja kehittää.” Kuinka paljon meidän maanmittareiden työssä on luovuudelle tilaa? Sain olla nuorena insinöörinä pari lyhyttä jaksoa opettajana ammattikoulussa. Yritin opettaa maanmittausta tuleville kartanpiirtäjille. Monet oppilaat olivat usein lahjakkaita piirtäjiä, ja kartan marginaalien reunat olivat usein täynnä kauniita piirustuksia milloin mistäkin aiheesta. Marginaalien sisäpuolella piirtämisessä ei ollut sijaa ”luovuudelle”. Kartanpiirtäminen, tai nykyään kai pitää sanoa tuottaminen, on mitä määrämuotoisinta tekemistä. Kuitenkin luovuuden voi nähdä yleisenä kykynä tuottaa uusia erilaisia ratkaisuja työssä ja tekemisessä koettuihin ongelmiin ja haasteisiin. Käsillä tekemisen ohella.

Tarvitaan rohkeutta, harjoittelua ja itseensä uskomista. Sekä terrierin luonnetta, kuten Anu Pentikillä.