Onko sukupuolella väliä?

Itä-Suomen yliopistolehdessä Saimassa on artikkeli, jossa kerrotaan, että yhdysvaltalaisessa mediassa isojen yhtiöiden naisjohtajia käsitellään kovasanaisemmin kuin heidän miespuolisia kollegoja. On havaittu, että kansainvälisesti yleisimminkin naisjohtajat joutuvat mediassa kovan arvioinnin ja arvostelun kohteeksi.

Suomessa on eräässä tutkimuksessa pyydetty kauppatieteen opiskelijoita kirjoittamaan arviointitarinoita mies- ja naisjohtajista. Molempien johtamisominaisuuksia tarkasteltiin hyvin myönteisesti. Professori Päivi Eriksson Tampereen yliopistosta kertoi, että yllättävää tutkimuksessa oli se, että opiskelijat ymmärsivät miesjohtajien negatiivisia tunteenpurkauksia ja katsoivat, että he toimivat tilanteissa kovan paineen alaisina. Tarinoissa kerrottiin naisjohtajista, jotka olivat hyviä asiajohtajia, tiukkoja ja johdonmukaisia työssään. Naisjohtajia kuvattiin jopa hyvin maskuliisina. Opiskelijat pitivät miehiä luontaisina johtajina, jotka onnistuneesti yhdistävät maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä työssään.

Tampereen yliopiston naistutkimuksen yksikön johtaja professori Eriksson toteaa, että miehet ja naiset toimivat johtajina loppujen lopuksi varsin samalla tavalla. Keskeisempää tutkimuksissa olisi hänen mielestään tarkastella sukupuolten sisäisiä eroja kuin keskittyä sukupuolten välisiin eroihin. Toisaalta sukupuoleen liittyviä kysymyksiä on pidettävä esillä ainakin niin kauan, kun naisten euro on 80 senttiä eikä yritysten ylimmässä johdossa ja niiden hallituksissa ole nykyistä enempää naisia.

Meillä Maanmittauslaitoksessa on tasa-arvosuunnitelma, jota pyrimme noudattamaan kaikessa toiminnassamme. Naisten osuus henkilöstön kokoaismäärästä on noin 55 % ja miesten 45 %. Johtajista naisia noin 25 % ja miehiä 75 %. Esimiehissä suhdeluku lienee samaa luokkaa. Matkalla kohti tasa-arvoisempaa johtamis- ja esimiehisyysjakaumaa on tässä meillä haasteita tällä vuosikymmenellä.

Sirkka Liakka (1908–1999) oli maanmittausalan uranuurtajia. Hän valmistui Suomen ensimmäisenä naisena maanmittausinsinööriksi 1931 ja oli Pohjoismaiden ensimmäinen kenttätöissä työskennellyt naismaanmittari. Kymen läänin lääninmaanmittausinsinööriksi hänet valittiin 1955. Maanmittausalan korkeakouluopiskelijoista on edelleen enemmistö miehiä, mikä näkyy myös alamme johtajien ja esimiesten sukupuolijakaumassa, mutta muutoksen tuulet ovat jo näkymässä.

Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa Johdon Foorumissa mm. Saku Tuomista teemasta ”onko johtamisessa luovuudelle tilaa”. Hän kertoi lisäksi miesten ja naisten osallistumisaktiivisuudesta erityyppisissä seminaareissa. Jos on kysymys uusimmissa teknologisista ratkaisuista ja niiden käyttöönotosta osallistujista yli 75 % on miehiä. Jos on kysymys toiminnan innovaatiosta sukupuolijakauma on 50/50. Jos on kysymys luovuudesta osallistujista 80 % on naisia. Ja jos seminaarin teemana on onnellisuus, naisten osuus on 100 %. Voi meitä onnettomia miehiä!

Isänmaan puolesta

Viime perjantaina vietimme kansallista veteraanipäivää. Veteraanipäivä on sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Sitä vietettiin ensi kerran vuonna 1987 osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlallisuuksia. Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki silloinen pääministeri Kalevi Sorsa ja asia vahvistettiin valtioneuvostossa puolustusministeri, maanmittausinsinööri Veikko Pihlajamäen esityksestä.

Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945, joka on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Silloin loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät klo 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa.

Talvisodassa kaatui viisi maanmittausinsinööriä, kolme maanmittausauskultanttia sekä kahdeksan maanmittausharjoittelijaa ja kartoittajaa. Jatkosodassa kaatui 14 maanmittausinsinööriä, 2 maanmittausauskultanttia sekä 20 kartoittajaa ja maanmittausharjoittelijaa. Maanmittauslaitoksen keskushallinnossa oleva Pro Patria taulu muistuttaa meitä suurimmasta uhrauksesta, mitä he isänmaan puolesta antoivat. Pro Patria taulussa on yhteensä 16 talvisodassa kuolleen ja 38 jatkosodassa kuolleen maanmittauslaitoslaisen nimeä.

Maanmittauslaitoksessa on vietetty veteraanipäivää vuodesta 1997 lähtien. Sotaveteraanien rivit ovat harventuneet. Pasilan tilaisuudessa esiintyi Helsingin sotaveteraanien kuoro. Moni meistä läsnäolleista joutui nieleskelemään, kun kuuntelimme näiden iäkkäiden, mutta vielä ryhdikkäiden ja harmaantuneiden sotaveteraanien esittämiä marsseja ja muita lauluja. Heidän peräänantamaton työnsä kelpaa esimerkiksi meille kaikille.

Veteraanipäivän tilaisuuteen Pasilassa on osallistunut myös laitoksen jo eläkkeellä olevaa entistä henkilökuntaa. Oli jälleen ilo tavata vanhoja tuttuja vuosien takaa ja vaihtaa kuulumisia. Lämpimiä katseita ja sydämellisiä kädenpuristuksia.

Olen myös saanut ilolla lukea viime vuosina eräiden entisten työtovereidemme kirjoittamia muistelmia urastaan, työstään ja elämästään. Minun mukavin vappulukeminen oli Veijo Istolahden kirjoittama Muistelma 2012, jonka hän lähetti minulle viime viikolla. Veijo kertoo elämästään, työstään ja vähän eläkepäivistäänkin kirjoitelmassa hänelle tyypillisellä toteavalla tyylillään. Toivon, että moni muukin jaksaisi kirjoitta ylös näitä kokemuksiaan. Onhan siinä osaltaan kysymys myös kulttuuriperinnön siirtämisestä seuraaville sukupolville.